Bella


  “Meidän pitäisi herättää hänet kohta.”
  “Kauanko vielä?”
  “Vähän yli kolme tuntia.”

  Katselimme kaikki Nessietä, joka nukkui mitään aavistamatta muhkealla sängyllään. Muutama hiuskiehkura oli takertunut hänen tuuheisiin ripsiinsä. Otsalle oli ilmestynyt huolestunut ryppy, ja alahuuli oli työntynyt ulos.

  Jake istui hänen vierellään risti-istunnassa, kääntämättä hetkeksikään katsettaan Nessien kasvoista. Hän ei ollut nukkunut sekuntiakaan.

  Nousin hitaasti Edwardin sylistä ja kävelin Nessien nukkuvan hahmon eteen. Tartuin hänen toiseen käteensä - toinen oli jo Jacobilla - ja odotin.

  Nukkuessaan Nessie ei voinut salata ajatuksiaan, vaan kuka tahansa saattoi nähdä ne. Hereillä ollessaan hän saattoi säädellä sitä, muttei nyt. Se harmitti häntä.

  Nessie hätkähti kylmää kosketustani, mutta rauhoittui sitten. Muutaman minuutin kuluttua hän jo näki unta, joka ilmestyi eteemme.

  Näin La Pushin aurinkoisen rannan. Jake ja Nessie istuivat ajotukilla - minun ja Jacobin tukillamme - ja katselivat taivaalle. Jacobin tummat silmät loistivat.

  Äkkiä taivas muuttui purppuranpunaiseksi, ja keskeltä pilviröykkiötä tuijotti kaksi valtavaa, utuisen punaista silmää. Tunnistin ne välittömästi Aro Volturin karmiviksi silmiksi.
Nukkuvan Nessien hento keho värähti. Vilkaisimme Jacobin kanssa huolestuneena toisiamme.

  Taivaalta alkoi sataa suuria veripisaroita, värjäten meren tummanpunaiseksi. Unen Nessie vilkaisi Jacobia, mutta tämä oli kadonnut.

  Nessie kahlasi mereen polvien korkeudelle. Näin hänen tähyilevän ulapalle silmät sirrillään, tuulen heilutellessa hänen punertavia kiharoitaan. Samassa hän kiljaisi.

  Viisi kättä oli ilmestynyt vedestä ja tarttuivat nyt Nessien liehuvaan hameeseen. Tyttö katsoi hädissään ympärilleen.

  Näin Edwardin ja itseni. Olimme keskellä verimerta, kaukana Nessiestä. Seisoimme nesteen pinnalla, emmekä uponneet.
Mutta jokin oli hullusti, näytimme erilaisilta. Näin itseni vain takaapäin.

  “Äiti! Isä!” Nessie kiljaisi helpottuneena.

  Näin meidän kääntyvän hitaasti ympäri. Henkäisin kauhusta.
Minulla ja Edwardilla oli ammottavat aukot silmien tilalla, ja suut olivat vääristyneet hymyyn; hampaat olivat terävät kuin veitset. Lähdimme lipumaan tyttöä kohti.

  Nessie oli jähmettynyt kauhusta. Silti hän huusi: “Auttakaa!”

  Mutta emme tehneet mitään. Näin itseni kääntyvän pois.

  “Ei! Äiti…!” Nessie parkaisi. Kymmeniä käsiä oli tarrautunut jo häneen. Ne kiskoivat häntä vääjäämättömästi pinnan alle…

  Ravistin kiireesti hänet hereille. Edwardkin oli ilmestynyt huolestuneena viereeni.

  Nessie räpytteli hetken järkyttyneenä silmiään. Hän pongahti istumaan ja katseli meitä sekavana.

  “Se oli vain unta”, hymisin lohduttavasti ja painoin kevyesti huuleni hänen otsalleen. Edward hipaisi hänen poskeaan.
  “Se - miten…?” Nessien ääni oli käheä nukkumisesta. Hän karaisi kurkkuaan.

  Jacob kiskaisi äkisti tytön kainaloonsa. Nessie ähkäisi.

  “Kuule Nessie, tiedän, etten saisi vakoilla uniasi, mutta en mahtanut itselleni mitään”, hän tunnusti katuvaisena. Katsoin häntä mahdollisimman sarkastisesti. Jacob mulkaisi takaisin, muttei onneksi paljastanut minua. Se oli eräänlaista meidän omaa peliämme - naureskelin jälkeenpäin letkautuksillemme.

  Edward istahti sängyn reunalle ja hymyili pienesti. Hän teeskenteli, tiesin sen. Vaistosin sen. Muistin itsekin, mitä oli tulossa… Pieneksi hetkeksi kasvoni venähtivät tuskaiseksi irvistykseksi, ennen kuin sain itseni kuriin.

  Nessie huomasi sen. “On aika? Lähdemmekö nyt?” hän kysyi silmät minussa. Nyökkäsin.

  Hiljaisena Nessie nousi ja seurasi minua ja Edwardia Jake tiukasti rinnallaan ovesta ulos. Edward tarttui minua kädestä. Puristin sitä tiukasti.

  Hiljaisuuden vallitessa saavuimme mökistämme päätalon eteen, jossa muut jo odottivat meitä. Kaikilla perheenjäsenilläni oli pelosta ilmeettömät kasvot.

  “Mennäänkö?” Carlisle kysyi.
  “Mennään”, Edward nyökkäsi.

  Sanaakaan sanomatta Carlisle katosi luotamme, ja muut lähtivät hänen peräänsä. Edwardkin lähti vetämään minua eteenpäin. Annoin itseni juosta, katsoen ensin Nessietä kaipaavin silmin. Hän väänsi huulilleen pienen hymyn. Jake seisoi hänen vierellään suu mutrussa.

  Saavutimme nopeasti Esmen, Rosen, ja pian olimmekin jo Carlislen rinnalla. Metsä suhahteli silmissäni sekavana unena. Oli aavemaisen hiljaista. Kuulin ainoastaan hiljaiseen kuiskeen joka lähti askelistamme, pienten eläinten sydämenlyönnit ja jostain kauempaa Jacobin raskaiden tassujen töminän.

  Liian pian suuri aukio avautui silmieni eteen. Ruoho oli vielä vihreää, erotin muutamia kesäisiä kukkia aukion toisella laidalla.

  Oioin kiukkuisesti Alicen minulle hankkimaa mustaa liiviäni, jonka olin laittanut aamulla valkoisen paitapuseroni päälle. Nyt raastoin sen yltäni ja heitin viidenkymmenen metrin päähän metsikköön. Tunsin Alicen pistävän katseen selässäni.

  Vilkaisin olkani yli, juuri sopivasti nähdäkseni Nessien viilettävän puuston keskeltä punertavalta näyttävät kiharat selässä pomppien. Valtava punaruskea susi hölkkäsi hänen vierellään, hidastellen rajusti. Hän ei halunnut olla hetkeäkään erossa tyttärestäni…

  Susi vilkaisi Edwardia.

  “En tiedä. Meillä on vielä kaksi tuntia ja kaksikymmentä minuuttia aikaa, joten päätä itse”, Edward vastasi Jaken ajatuksiin.

  Susi nyökkäsi ja hävisi sitten metsään. Hetken päästä Jacob ilmestyi metsän reunalta pelkät housut jalassaan.

  “Yli kaksi tuntia?” voihkaisin. Vilkaisin harmaalle taivaalle.
Yli kaksi tuntia hermoja raastavaa odotusta. Tunsin itseni niin hyödyttömäksi…

  Alice ja Jasper istuivat maassa muutaman kymmenen metrin päästä meistä. He istuivat risti-istunnassa ja tuijottivat toisiaan syvälle silmiin. Jasper sipaisi sormillaan Alicen siroa poskea.

  Carlisle ja Esme puhuivat toisilleen päät lähekkäin. Carlisle lohdutteli Esmeä, joka pelkäsi meidän kaikkien puolestamme.

  Rose ja Emmett seisoivat lähimpänä meitä. He suutelivat toisiaan intohimoisesti, huomaamatta näköjään ketään muuta. Köhin kurkkuani mielenosoituksellisesti. Emmett vilkaisi minua suudelmien välissä ja iski ilkikurisesti silmää. Huokaisin.

  Nessie ja Jacob olivat siirtyneet metsän reunalle, kuivan puunrungon päälle istumaan. Nessie nojasi päätään Jaken varmasti kuumaa kaulaa vasten, ja Jake oli laskenut poskensa tytön päälakea vasten. Samalla hän hipelöi Nessien siniraitaisen paidan hihaa hajamielisesti. Katselin heitä hellästi.

  “Miten haluaisin kuluttaa tämän ajan?” Edward kysyi takaani lempeästi. Käänsin katseeni takaisin häneen ja hymyilin.
  “Haluan vain olla kanssasi”, vastasin pehmeästi. Kiedoin käteni hänen ympärilleen ja painoin kasvoni hänen rintaansa vasten. Edwardin kädet painautuivat selkääni vasten.
  “Älä pelkää, rakas”, hän mumisi hiuksiani vasten. “Suojelen sinua.”
  “En minä itseni vuoksi peloissani ole”, murahdin.
  “Tietenkin suojelen Nessietäkin. Me kaikki suojelemme.”
  “Hyvä.”
  “Niin. Hetkinen… Oletko luvannut Jakelle auton?”
  “En”, vastasin kummastuneena. “Kuinka niin?”
  “Hän näyttää haaveilevan sinulta saamastaan autosta. Värin tulee kuulemma olla musta.”
  “Sitä hän tosiaan saa odottaa”, tirskahdin. Edward hymyili ja kurotin painamaan huuleni hänen huulilleen.



                                                                                                ***




  “Kello on kymmenen vaille kolme. Viisitoista minuuttia”, Alice henkäisi.

  Vilkaisin Seth Clearwateria, joka oli saapunut parikymmentä minuuttia sitten katsomaan meitä.

  “Seth, sinun täytyy lähteä”, kuiskasin suu äkkiä kuivana.
  “Joo”, Seth vastasi. Hän pukkasi Edwardia rennosti nyrkillään käsivarteen, hymyili minulle ja Nessielle ja katsoi sitten sisartaan, joka oli saapunut Nahuelin kanssa hetki sitten. Leah puri huultaan.

  “Onnea, sisko”, Seth kuiskasi ja ryntäsi sitten halaamaan tätä.

  Leah värähti ja kietoi sitten epävarmasti kätensä veljensä ympärille.
  “Kiitos Seth”, hän kuiskasi.

  Sethin lähdettyä Jacob ja hänen jälkeensä Leah kävivät metsikössä muuttumassa susiksi. Quilkin oli tullut avuksemme, ja pyöri nyt innostuneena ympärillämme suklaanruskea turkki kiiltäen.

  “Äiti?” Nessie ynähti.
  “Niin?” henkäisin.

  Renesmee laski kätensä kättäni vasten.

  Minä rakastan sinua. Ikuisesti.

  “Minäkin rakastan sinua, enemmän kuin omaa elämääni. Älä pelkää”, kuiskasin pala kurkussani.

  Nessie laski katseensa jalkoihinsa.

  Jos tapahtuu jotakin, mitä tahansa, älkää kiltit hyökätkö heitä vastaan. Muuten tekin kuolisitte.

  “Kukaan ei kuole!” kähisin epätoivoisesti. Silmäni tuntuivat kylmiltä.

  Nessie halasi minua tiukasti. Kiedoin käteni hänen kuuman kehonsa ympärille ja puristin silmäni kiinni.

  Samassa Edwardin kädet kietoutuivat ympärillemme. Hän suuteli meitä molempia päälaelle.

  “Nessie, Bella, en minä anna teille tapahtuvan mitään pahaa. Nessie, usko minua.”

  Nessie huokaisi. “Minulla on jotenkin paha aavistus. Tunnen sen luissani”, hän mutisi ääni värähtäen.

  Jacob ilmestyi luoksemme. Hän pukkasi kuonollaan minua takaraivoon.

  Käännähdin ja kiedoin varovaisesti käteni korkealle hänen kaulansa ympärille. Jake laski painavan päänsä olalleni.

  “Kuule Jake, ehkä sinä saat sitten sen autosi”, mutisin. Jacob naurahti koiramaisesti. Painoin suukon hänen poskelleen.

  Edward käveli vierelleni ja laski kätensä vyötärölleni. Hän taputti Jaken punaruskeaa kylkeä. Jacob nosti päänsä ja pukkasi Edwardia lempeästi kuonollaan olkaan. Edward hymyili.

  Nessie käveli hitaasti vierellemme, katse valtavan suden mustissa silmissä. Jacob katseli kiinteästi takaisin.

  “Tule”, Edward kuiskasi korvaani. Hän veti minua kohti muuta perhettäni, jotka olivat järjestäytyneet paikoilleen: Jasper, Emmett, Carlisle, Nahuel ja kohta Edward edessä, Esme, Rose ja Alice takana. Leah ja Quil seisoivat molemmilla puolillamme. Minä asettuisin Nessien kanssa keskelle.

  Nessie silitteli Jacob- suden punaruskeaa poskea. Jacob oli painanut päänsä muutaman sentin päästä Nessien kasvoista. Hän hipoi kuonollaan tytön kasvoja ja uikutti hiljaa. Nessie pyyhkäisi kämmenselällään silmiään.

  Käänsin kasvoni takaisin eteenpäin. Sitä oli tuskallista katsoa.

  Edward astui kohti eturiviä, mutta kiskaisin hänet takaisin ja suutelin kiivaasti häntä. Edward kietoi kätensä hiuksiini.

  Lopulta huokaisin ja päästin hänen menemään. Asetuin muutaman metrin päähän Carlislen ja Edwardin taakse.

  Nessie laahusti vierelleni muutaman minuutin kuluttua. Hän näytti murtuneelta.

  Halasin häntä tiukasti ja tartuin sitten hänen käteensä. Jacob siirtyi Nessien toiselle puolelle, kyyneleitä silmissään. Nessie hautasi kasvonsa suden kylkeen.

  “He ovat täällä”, Edward murahti. Jäykistyimme kuin salamaniskusta. Jacob murisi ääni repeillen.

  Odotimme kuolemanhiljaisina.