Jacob astui lähemmäksi huomattuaan Nessien ahdingon.
 “Hei Charlie”, hän virnisti vetäen Edwardin perässään sisään. Charlie katsahti päidemme ylitse ja hänen sydämensä rauhoittui vihdoinkin. Vedin Renesmeen huomaamattomasti kauemmas Charlien kaulasta.

  “Jake! Ja Edward!” hän huudahti. Yllätyin hänen positiivisesta asenteestaan Edwardia kohtaan. Jake hymyili suu korvissa Edwardin hymyillessä kohteliaasti hänen vierellään. Renesmee hivuttautui heidän väliinsä rauhoittuen.

  “Missä Alice on?” Charlie kysyi pettyneenä.
  Edward vastasi: “Ikävä kyllä hän ei päässyt tulemaan. Mutta uskoisin, että hän tulee pistäytymään jossain välissä…” Hän empi hetken, ennen kuin jatkoi: “Charlie, minusta on todella mukavaa nähdä sinua.”
 “Itse asiassa Edward, voisin melkein sanoa samaa sinusta”, Charlie myönsi. Räpyttelin ihmeissäni silmiäni.

  Minä ja Edward istuimme olohuoneessa muiden syödessä keittiössä. Renesmeekin yritti livahtaa mukaamme, mutta Jacob veti hänet päättäväisesti mukanaan. Charlie kävi vähän väliä kurkistamassa olohuoneeseen, ettemme vaan katoaisi mihinkään. Edward kuunteli ajankuluksi ruokailijoiden ajatuksia, minä puhetta.

  Jacob kyseli Suelta lauman nykyisestä tilanteesta Charlien yskiessä järkyttyneenä. Sue kertoi suurimman osan asettuneen aloilleen ja perustaneen perheen. Seth ja Leah kävivät katsomassa äitiään säännöllisin välein.
  “Onhan se hämmentävää, että Leah on edelleen teini-ikäisen mitoissa ja Seth sen kuin miehistyy miehistymistään”, Sue sanoi ja kaatoi Renesmeelle juotavaa. Tirskahdin kuvitellessani tytön ilmettä.
 “Miten niin… Teini-ikäisen?” Jacob kysyi kerrankin vakavana.
  Sue kuulosti surulliselta vastatessaan: “Leah ei kuulunut niihin, jotka asettuivat aloilleen ja perustivat perheen. Hän juoksentelee edelleen sutena metsissä, yksin.” Sue huokaisi ja kuulin Jacobin henkäisevän. Charlie pyöri keskustelun aiheesta vaivautuneena tuolillaan.
  Hetken kaikki söivät hiljaa, kunnes Nessie yskäisi ja sanoi ujosti: “Kiitos Sue, ruoka oli oikein hyvää.”
 “Ole hyvä, kultaseni”, Sue vastasi lämpimästi ja saatoin kuvitella hänen jumaloivan ilmeensä.

  Renesmee sipsutti luoksemme. Edward siirtyi minusta kauemmaksi ja tyttäremme istahti väliimme. Me molemmat kiersimme käsivartemme hänen lämpimien hartioidensa ympärille. Renesmee kosketti kättäni; hänkin oli oppinut säätelemään kykyänsä vuosien saatossa. Näin mielessäni Charlien kasvot, jotka hehkuivat hänen katsoessaan minua. Charlie kääntyi katsomaan tilanteen katsojaa, eli Renesmeetä, ja hänen ilmeensä muuttui. Aluksi hän oli hyvin vakava, mutta pian hän loisti kuin aurinko. Tunsin Renesmeen onnen ollessamme kaikki taas yhdessä.

  Nessie laski kätensä muiden lähestyessä olohuonetta. Jacob loikkasi rennosti viereeni istumaan Suen ja Charlien istuutuessa vastakkaiselle sohvalle. Charlie katsoi kauan aikaa meitä neljää aivan hiljaa. Edward vastasi hiljaa hänen ajatuksiinsa: “Älä huoli Charlie, et kadota heitä enää. Minä lupaan sen.” Charlie vilkaisi Edwardia hieman pelästyneenä, mutta nyökkäsi sitten.
 “Kiitos”, hän kuiskasi.


                                                                ****


  Sade rummutti huoneeni kattoa tasaisesti yhdessä Jacobin kuorsauksen kanssa. Hän oli simahtanut vuoteeseeni heti makuulle päästyään. Renesmee oli aikansa kierrellyt vanhaa huonettani tutkien vanhoja muistojani. Vaikka olinkin jo siirtänyt suurimman osan tavaroista pois, Charlie oli jättänyt tänne sänkyni ja kirjoituspöytäni romppeineen. Näin, että Renesmee rakasti tätä huonetta. Lopulta hänkin oli nukahtanut Jacobin viereen hiukset levällään, minun vanha yöpukuni yllään.
  “Äiti kiltti, emmekö me mitenkään voisi jäädä yöksi?” hän oli anellut silmät suurina. Kaikki olivat tietenkin olleet kuin sulaa vahaa tuon katseen jälkeen. Tilanteen hieman monimutkaiseksi teki se, miten minä ja Edward kuluttaisimme tämän yön. Me kun emme pystyisi nukkumaan…

  Vilkaisimme toisiamme ja kuin yhteisestä sopimuksesta suhahdimme ikkunalle ja sitä kautta ulos yöhön. Taivas oli utuinen; kaukaiset tähdet loistivat ja saivat ihomme  hohtamaan himmeästi. Edward katsahti vielä kerran huoneeni suuntaan, pudisti kevyesti päätään ja vinkkasi sitten minua seuraamaan. Ihan kuin hänen muka tarvitsisi pyytää. Seurasin häntä hiirenhiljaa vauhtiani kiihdyttäen, kunnes olin sopivan lähellä hypätäkseni hänen selkäänsä. Edward naurahti yllättyneesti viilettäessään sumuisessa metsässä minä selässään.
 Rutistin hänen rintaansa ja totesin: “Ihan kuin ennen vanhaan.”
 Edward suuteli kämmentäni ja nauroi: “Tosin nyt sinun ei tarvitse huolehtia, että törmäisimme puuhun.”
“En voi uskoa, että olen tosissani sanonut noin”, minä hymähdin. Se kaikki tuntui nyt niin kaukaiselta, kuin eri maailmalta.

  Hautasin kasvoni Edwardin hiuksiin tuulen lennättäessä omiani. Nyt kaikki oli paljon paremmin. Olin saanut kaiken, mitä olin aina halunnutkin.
  “Edward, onko Jacobin ja Renesmeen välillä tapahtunut jotain… Erikoista?” kysyn äkkiä, muistaen Edwardin väliin oudon käytöksen.
Edward oli hetken hiljaa, ennen kuin vastasi hitaasti: “Nessie… On alkanut huomaamaan Jacobin eri tavalla. Hän… Hän on ruvennut tahtomaan heidän suhteeltaan enemmän.”
  “Mutta kyllähän Nessie on tuntenut Jacobia kohtaan jo aika kauan sellaisia tunteita”, sanoin ymmälläni. Heidän ensisuudelmansa oli ollut melkoinen muutos Jaken suhtautumiseen tyttöä kohtaan, mutta Renesmee oli ehdottomasti ollut mukana. Me kaikki olimme jo aikoja sitten hyväksyneet Jacobin oudon leimautumishomman, jopa Rose. En ymmärtänyt Edwardin hiljaisuutta. “Edward, mitä sinä oikein tarkoitat?” minä tivasin.
 
 Samassa Edward pysähtyi; olimme saapuneet omalle, tutulle niityllemme. Edward veti minut selästään laskeakseen minut kosteiden kukkien keskelle. Katselin hiljaisena, kuinka hän laskeutui makaamaan vierelleni ja silitti kaulaani hellästi.
  “Luulenpa, että tajuat”, hän kuiskasi kuljettaen huuliaan vatsaani pitkin. Oli vaikeaa keskittyä mihinkään muuhun kuin hänen ihanuuteensa. Keskity, komensin itseäni rypistäen kulmiani keskittyen. Samassa henkäisin ymmärtäen. Edward odotti kärsivällisesti, kunnes sain suuni tottelemaan.
 "Renesmee... tahtoo Jakea eri tavalla? Renesmee?" Ravistelin vimmoissani päätäni. "Ei voi olla! Nessie on vielä niin nuori! Minun tyttöni!"

 Edward tarttui minua poskista suunnaten huomioni taas häneen.
 “Bella”, hän sanoi tuijottaen syvälle silmiini. “Nessie ei ole enää lapsi. Hän on aikuinen nainen. Totta puhuen on ihme, että Jacob on jaksanut odottaa näinkin pitkään. Ja Bella”, hän hymyili vinoa hymyään, “sinä olit suunnilleen hänen ikäisensä hääyönämme, eikä se sinua paljon estellyt.”
 
 Mietin hänen sanojaan Edwardin katsoessa kasvojani. Lopulta kohotin katseeni ja ryömin hänen syliinsä. Edward tuuditti minua rauhoittavasti painaessani kasvoni hänen kaulakuoppaansa, hengittäen hänen puhdasta tuoksuaan.
  “Kyllä minä ymmärrän”, mutisin. “Luotan Jakeen.”

 Tuijotimme kauan toisiimme. Hänen kauniita kasvojaan, hänen täyteläisiä huuliaan, hänen rintakehäänsä, jota peitti vaivainen paita…
  
Laskeuduimme kukkapedille suudellen, tähtitaivaan kaartuessa yläpuolellamme.